Tuumat ja tuntumat: Kaikki kaupunkien keskustaan – mutta kuinka keskelle?

ma 30. syyskuuta 2019 08.02.00

Suomen kaupungeissa alkoi liike-elämän hajasijoitus asutuksen laitamille jo 1980-luvulla. Vähitellen kaikkialla marketit, kauppakeskukset, autoliikkeet ja rautakaupat vietiin halvemmille ja avarimmille tonteille – pois kaupunkien keskustoista. Jo silloin Suomen Ladussa havaittiin, että nyt on tehtävä vastaisku: latutapahtumia, kuntotilaisuuksia sekä kilpailujen lähtö- ja maalipaikkoja on vietävä kaupunkien keskustoihin – sinne, missä ihmisten toivotaan liikkuvan. Ajatus sai heti paljon vastakaikua paikallisilta yrittäjiltä ja kaupunkien päättäjiltä.

Torit ovat olleet perinteisesti tyhjiä talviaikaan; siispä sinne lumen- ja jäänveistotapahtumia sekä liukumäkiä. Parkkipaikoille voi sijoittaa vaellustapahtumien rasteja.

Tietysti Suomen Ladussa tapahtumien sijoittamisessa keskustaan päätarkoitus on ollut saada julkisuutta retkeilylle, hiihdolle, pyöräilylle tai vaikkapa metsämörritoiminnalle. Tavallisesti Erävaelluksen SM-kilpailut vietiin keskelle erämaata, pois ihmisten ilmoilta. Mutta 1987 alkaen lähtöpaikka ja usein myös maali sijoitettiin mahdollisimman keskelle kaupunkia. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Saarijärvellä, jolloin 141 partiota kokoontui keskustan urheilukentän nurmikolle. Siinä tapahtui myös ensimmäinen vaellustehtävä, jota katsomassa oli runsaslukuinen yleisö. Mukana oli paljon koululaisia.

Kaikki sujui hyvin, ja itse kolmen vuorokauden vaelluskin sai paljon kiitosta. Ainoa asia, mikä toi runsaasti kielteisiä palautteita, oli vaelluskilpailun nimeäminen SYP-VAELLUKSEKSI. Sponsorien mukaan ottamista retkiväki vierasti, koska silloinen suurpankki ei kuitenkaan jakanut maalissa ”ruskeita kirjekuoria” vaeltajille. Voittajaksi selviytyi ensimmäistä kertaa pari Iiro Kakko & Juhani Hyttinen. Iiron voittoputki on jatkunut eri vaeltajakaverien kanssa viime aikoihin saakka. 

Näkyvin erävaellustempaus toteutettiin vuonna 1995, kun Erävaelluksen SM-kilpailujen lähtöpaikka sijoitettiin Helsingin keskustaan Senaatintorille. Vaelluskilpailun johtajana toimi Juhani Hyttinen. Ja Iiro oli kisailemassa. Yleisöä ja mediaa saapui seuraamaan ainutlaatuista näytöstä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Suurkirkon portaiden alapuolelle viritettiin paljon retkeilyn rekvisiittaa, latuyhdistysten neuvontapisteitä ja melkoinen vetonaula – maailman pisin rakovalkea. Hirret saatiin lahjoituksena Honkarakenteelta, ja ne olivat kauniin valkoisia - höylähirsiä. Naapurini Rakennusteini Oy kävi tekemässä tuolle 88 metriä pitkälle rakovalkealle parikymmentä senttimetriä paksun hiekkapedin, jotteivät torin mukulakivet vaurioituisi. Kun sitten lähdön hetki lähestyi, rakovalkea sytytettiin palamaan, mitä tehtävää suorittamaan oli kutsuttu ylipormestari Kari Rahkamo, rehtori Ilmari Häkkinen ja puheenjohtaja Jaakko Paavela. 

Olipa juhlallinen vaelluskisan lähtö, kun vielä palosireenit ulvoivat taustalla. Että miksikö ulvoivat? No, kukaan ei tullut kertoneeksi paloasemalle etukäteen, että Senaatintorilla palaa ja erityisesti savuaa. Niinpä Suurkirkon hälyttimet alkoivat huutaa, ja palokunta saapui täydessä miehityksessä pillit ulvoen kirkolle. Onneksi tulipalosta ei ollut kyse, vaan palokunta saattoi rauhallisesti seurata vaelluskilpailun ensimmäistä tehtävää, jonka aikana 244 vaeltajaa kokkasi retkikeittimiään apuna käyttäen. Rakovalkealle ei sentään partioita päästetty vettä keittämään. 

Kisan seuratuin partio oli tunnettujen hiihtäjien – Marjo Matikaisen ja Pirkko Määtän joukkue, joka osallistui ensi kertaa tähän SM-mittelöön TV2:n Lauri Niemelän ja Heikki Piuholan haastamana. Kisaa voitiin myöhemmin seurata TV:stä. 

Marjon ja Pirkon sijoitus oli naisten sarjassa hienosti kuudes. Maalissa eli Espoon Leppävaaran urheilukentällä koko kilpailun parhaana palkittiin jälleen Iiro Kakko, joka muodosti voittajapartion tällä kertaa Tuomo Muhosen kanssa.

Tuomo Jantunen

Senaatintorilla toimi juontajana ja haastattelijana Vesa Lappalainen. Kuvassa Vesa haastattelee Marjo Matikaista ja Pirkko Määttää.

Ladataan...