Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Miten sujuivat Finlandia-hiihdot kuutamossa?

Tuumat ja tuntumat: Miten sujuivat Finlandia-hiihdot kuutamossa?

pe 31. tammikuuta 2020 09.02.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Finlandia-hiihto kasvoi osanottajamäärältään Suomen ja jopa maailman suurimmaksi laturetkeksi jo heti ensimmäisten Hämeenlinna-Lahti -tapahtumien jälkeen 1970-luvulla. Parhaimmillaan hyvillä laduilla oli 13 000 lykkijää. Mutta 1980-luvulla alkoi alamäki ja osanottajamäärät vähenivät. Suurimpana syynä olivat sääongelmat, minkä vuoksi reittiä jouduttiin siirtämään Lahden ympäristöön useana vuonna. Toinen merkittävä tekijä oli luisteluhiihdon salliminen samaan aikaan perinteisen hiihdon kanssa. Se aiheutti latujen rikkoutumisen. Suurin osa hiihtäjistä joutui taivaltamaan pääosan matkasta lumipöpperössä ilman latuja, koska alkupään kilpahiihtäjät rikkoivat luistelupotkuillaan kaikki ladut.

Kun alkuvuosina Finlandia-hiihdossa oli vain yksi sarja eli 75 km:n latuhiihto Hämeenlinnasta Lahteen, alettiin 1980-luvulla järjestää enenevässä määrin uusia sarjoja. Syntyi Reppu-Finlandia, erilaisia puolen matkan hiihtoja sekä tapahtumia naisille ja junioreille - tietysti lopulta myös Luistelu-Finlandia. Tähän samaan ohjelman monipuolistamiseen voidaan laskea Kuutamo-Finlandian kokeilu vuonna 1989. Tarkoitus oli silloin hiihtää perinteinen 75 km:n Finlandian reitti kuun loisteessa ja selvitä siitä 7-11 tunnissa. Osanottajat saattoivat etukäteen harkita etenemisvauhtiaan ja valita oma ryhmänsä. Heiltä odotettiin sitoutumista oppaan johdolla etenemiseen ja ryhmässä pysymistä. Ryhmää oli lupa vaihtaa taukopaikoilla ja siirtyä silloin mahdollisesti hitaampaan ryhmään.

Kuutamossa hiihto oli useimmille tuttua, mutta näin pitkää matkaa vain harva oli aikaisemmin vaeltanut. Mutta mitä tehtäisiin, jos kuu ei valaisisikaan ja olisi kunnon räntäsade? No, sitä varten jokaiselle varattiin otsalamput isoine paristoineen ja riittävästi taukopaikkoja huoltoa varten. 

107 hiihtäjää ilmoittautui mukaan. Siitä saatiin muodostettua seitsemän ryhmää, joiden johtajiksi valittiin kokeneet ja kovakuntoiset Suomen Ladun oppaat.

Alkuperäisestä reitistä piti luopua – kuten sinä talvena kaikissa muissakin Finlandia-hiihdoissa. Onneksi – koska se olisi ollut aivan liian pitkä yöreissu… Matkaan lähdettiin Kalevalanpäivänä Lahden hiihtostadionilta tuhruisessa säässä, ja kuuta emme nähneet koko yönä. Hiihdon pituus oli 50 km, ja siihen käytettiin 4,5 tunnista 7 tuntiin. Ryhmät pysyivät jotakuinkin kasassa oppaiden johdolla. Tämä kokeilu oli onnistunut ja kaikki lupasivat saapua seuraavana vuonna uudestaan. Raportin johtopäätös oli: ”Ryhmässä hiihtäminen ja viivähtäminen nuotiopaikoilla sopii hyvin tähän Finlandia-hiihtoon.”

Seuraavana vuonna tapahtumaa markkinoitiin yhdessä muiden Finlandia-hiihtojen kanssa. Osanottajia saatiin 140 henkeä. Suurin osa heistä oli innokkaita hiihtäjiä, joista jotkut hiihtivät seuraavien viikkojen aikana jopa kolme Finlandia-hiihtoa. Vuonna 1991 osanottajamäärä kasvoi jo yli 200 hengen - matkan ollessa 60 km. Mitään suurta ”kuutamoinnostusta” ei kuitenkaan syntynyt, vaan tälle tasolle väkimäärä jäi seuraavinakin vuosina, vaikka hiihto sai paljon huomiota sen startatessa Salpausselän kisojen ilotulituksen aikana. Silloin kymmenet tuhannet katsojat seurasivat otsalamppujonojen etenemistä kohti harjumaisemia.

Kuutamo-Finlandia oli erikoinen – reilut viisi vuotta kestänyt markkinointitempaus Finlandia-hiihtojen historiassa. Mutta ei sekään auttanut hiihtäjien kokonaismäärää kasvuun. Pikemminkin kaikki erikoisjärjestelyt yöaikaan rasittivat organisaatiota ja toivat mukanaan kaikenlaisia ongelmia. Mm. turvallisuusjärjestelyt kasvoivat, koska kuutamossa lykkivät Finlandia-hiihtäjät eivät halunneet pysyä omissa ryhmissään, vaan hyvin monet erkanivat omille teilleen ja ottivat kelloillaan aikaa. Siis se oli oikeaa kilpailua, kuten on aina ollut normaalissakin Finlandia-hiihdossa.

1990-luvun puolivälissä Finlandia-hiihdot siirtyivät kokonaisuudessaan Lahteen ja Suomen Latu irtautui niiden järjestämisestä. Samalla päätettiin, että kuutamohiihdot jatkukoot ja kukoistakoot kaikkialla Suomessa mm. latuyhdistysten järjestäessä niitä. Finlandialla on muut tavoitteet kuin kuutamohiihdoilla.

Tuomo Jantunen
 

Ladataan...