Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Latukartanon nousu ja (t)uho – osa I

Tuumat ja tuntumat: Latukartanon nousu ja (t)uho – osa I

ma 25. marraskuuta 2019 11.54.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Tällä palstalla julkaistiin ajankohtaisia Suomen Ladun tapahtumia ja sattumuksia. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus saada vielä tutustua sellaiseen ”Ladun Runsaudensarveen”, josta ei ole aikaisemmin ollut lainkaan tietoa. Näitä uusia Tuumia ja tuntumia on luvassa kahdelle vuodelle 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko. Hämmästelemme Ladun monipuolista toimintaa ja tapahtumia.

Suomen Ladun historia on täynnä toimintakeskuksia, latumajoja ja palvelupisteitä. Määrä on keskusjärjestön osalta kaikkiaan noin 20 eri kohdetta. Näitä syntyi alkuvaiheissa Lapin tuntureiden yhteyteen. Majoitus- ja koulutustoiminta alkoi Ylläkseltä ja jatkui sitten Pyhätunturilla, Levin Sirkassa, Enontekiöllä, Jerisjärvellä, Saariselällä ja sitten vuonna 1964 Kiilopäällä, josta kasvoi vähitellen keskeisin ja suosituin Suomen Ladun tunturikeskus.

Etelä-Suomeen Latu perusti keskuksen jo 1950-luvulla Nuuksion Karjakaivoon ja vuokrasi myöhemmin samoilta alueilta Nuuksion retkeilymajan. Ne olivat Suomen Ladun ja paikallisyhdistysten käytössä noin 10 vuotta.

Toiveena oli saada eteläiseen Suomeen myös Kiilopäätä vastaava keskus, joka voisi palvella järjestön ulkoliikunnan koulutuspaikkana ja retkeilymajana. Kiilopäältä ajateltiin otettavan mallia talkoilusta, rahoituksesta ja myös monipuolisen ohjelman luomisesta.

Tällainen keskus löytyi aivan sattumalta Luumäeltä kirkasvetisen Kivijärven rannalta, kun kunta luopui vanhasta hirsirakenteisesta vanhainkodistaan ja alueella olevista majoitusrakennuksista. Elettiin vuotta 1978. Suomen Latu vietti 40-vuotisjuhlavuottaan ja kaikenlainen toiminta kukoisti. Kunta vuokrasi nimelliseen hintaan kaikki rakennukset Suomen Ladulle ja teki maa-alueesta pitkäaikaisen vuokrasopimuksen. Majoitustilaa oli syntymässä kunnostusten jälkeen jopa 200 hengelle.

Nyt sitten tarvittiin sitä kuuluisaa latuhenkeä. Mistä löytyisivät kaikki suunnittelijat, talkoolaiset ja myös maksavat asiakkaat, jotka voisivat poiketa 6-tieltä 500 metriä Latukartanon kahvioon? 

Merkittävin talkoolainen oli arkkitehti Juha Lintula, joka lupautui tekemään kaikki muutossuunnitelmat ilmaiseksi. Työntekijät löytyivät alkuvaiheessa läheisistä latuyhdistyksistä. Tärkeä linkki Suomen Ladun hallituksen ja Kymi-Vuoksen latualueen välillä oli Raine Valleala, Kuusaan Ladun vaikuttaja.

Työt alkoivat reipasta vauhtia, ja jo heti samana kesänä ohjelmassa oli useita kesäleirejä perheille ja erityisesti lapsille. Talon ensimmäinen johtaja oli juuri liikunnanopettajaksi valmistunut ja myöhemmin kuuluisa hiihtovalmentaja Jarmo Punkkinen, joka oli paikkakunnan oma mies. Johtajalta odotettiin kuitenkin aivan mahdottomia: kun rahaa oli käytettävissä kunnostamiseen ja keittiön sekä majoitustilojen kalustamiseen vajaa 9000 euroa koko vuodelle, oli johtajalle ohjeena ”kävellä kädet levällään” ja haalia tavarat ja maalit lahjoittajilta. Tämä mallihan oli ollut käytössä reilut 10 vuotta aikaisemmin Kiilopäällä. Mutta nyt se ei enää toiminut Kaakkois-Suomessa. Mitään apua ei saatu valtiolta, maakunnalta eikä EU:lta. Johtaja irtisanoutui vajaan vuoden jälkeen, ja uuden isännän etsintä alkoi.

Hirveää innostusta ei löytynyt talkootöihinkään, ja niinpä entisöinnit ja kunnostamiset jäivät puolitiehen. Myös paikallisyhdistysten panos väheni, koska samanaikaisesti ne saivat omat latukämppänsä keskuksen pihapiiristä, ja niihin tietysti panostettiin eniten. Virallisia avajaisia siirrettiin kesälle 1979. 

Toiminta oli kuitenkin vauhdikasta ja latuväki uskoi uuden latukeskuksen tulevaisuuteen. Latu ja Polku -lehti kirjoitti kesällä 1978: ”Tällaisen latukeskuksen tarve on jo kauan ollut ilmeinen. Sitä on peräänkuulutettu jäsenistön keskuudessa, ja lopulta on sitten aikeessa onnistuttu.” Mutta kuinka onnistuttiin?

Tuomo Jantunen

 

Ladataan...