Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Marianne Holmberg ja Lotta Vuorela. Yhteydenotot ja palautteet:
yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi
ti 15. elokuuta 2017 10.49.00
Jyväskylän Ladun vapeparyhmä on toiminut jo vuodesta 2010.
On kaunis kesäkuinen päivä. Jyväskylän Ladun majalla lähtee pariskunta soutuveneellä soutelemaan Kolmisoppiselle. Rannalla on retkeilijöitä ja uimareita. Seuraavana yönä vietetään ”Nuku yö ulkona”- tapahtumaa Ladun majalla. Joku rannalla retkeilevistä huomaa veneen kelluvan tyhjillään vedessä. Kun tilannetta ihmetellään, kertoo joku toinen kuulleensa avunhuutoja jonkin aikaa sitten, mutta ei osaa sanoa mihin ne paikantaisi. He soittavat hätäkeskukseen.
Poliisi tulee paikalle pelastuslaitoksen kanssa. Poliisikoira laitetaan haravoimaan ohjaajineen maastoa. Poliisi tekee ratkaisun vapaaehtoisen pelastuspalvelun käyttämisestä.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun päivystäjä ottaa pyynnön vastaan ja neuvottelee tarvittavasta osaamisesta ja tarvittavasta henkilömäärästä poliisin kanssa. Hän tekee hälytyksen paikallisille ryhmille. Ryhmäläiset vastaavat viestiin ja tätä kautta saadaan tieto vapaaehtoisten lähtijöiden määrästä. Yleensä kokoontuminen on noin tunnin päästä hälytyksestä.
Kokoontumispaikalla on poliisin lisäksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun vapepajohtaja ja sihteeri. Jokainen paikalle tuleva vapaaehtoinen ilmoittautuu sihteerille ja odottaa ryhmien jakautumista ja työtehtäväänsä. Tehtävän saatuaan ryhmänjohtaja testaa viestiyhteydet radiopuhelimella vapepan viestijohtajan kanssa.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koirapartio lähetetään metsään ensimmäisenä. Koulutettu pelastuskoira etsii maasta tuoreita ihmisen jälkiä tai esineitä ja ilmasta voimakasta ihmisen hajua henkilöstä, jota ei ole näkyvissä. Koiralle ei siis anneta kadonneen henkilön hajua etsittäväksi ja tämän vuoksi alueita ei saa mennä tallomaan kukaan ilman poliisin määräystä. Tässä tapauksessa ainut paikalle tullut koirapartio laitetaan kiertämään järveä rantaa pitkin myötäpäivään. Avunhuudot ovat ehkä kuuluneet siltä puolelta järveä.
Melojia saadaan paikalle neljän kajakin voimin. Etsintään on ketteryytensä vuoksi paras yhden hengen lyhyt kajakki. Kajakeilla melotaan rantavesiä pitkin timantin muotoisessa muodostelmassa, jotta näkyvyys veden alle olisi mahdollisimman hyvä. Jos näkyvyys on erittäin huono ja rannat ovat matalat, voidaan rantavesiä jopa kahlata rinnakkain. Nyt melotaan rantavesissä samaa tahtia maalla tapahtuvan etsinnän kanssa. Melojat ja maalla etsivä joukko lähtevät haravoimaan rantaa vastapäivään. Sillä puolella järveä on rakennuksia ja polkuja enemmän.
Maalla etsitään tässä tapauksessa näkötuntumaharavoinnilla, eli hitaassa tahdissa rivimuodostelmassa siten, että etsijöiden väliin ei voi jäädä löytymättä mitään repun kokoista esinettä pienempää. Jos etsittävä alue olisi laajempi, voitaisiin käyttää myös partioetsintää, jossa pienemmissä ryhmissä haravoidaan esimerkiksi kulkureittien varsia nopeammalla tahdilla. Tarvittaessa käytetään myös autoetsintää tiealueilla.
Lentopelastuksesta ei tässä tapauksessa ole hyötyä. Pienkoneita ei kannata laittaa ilmaan, koska etsittävä alue on vielä suppea. Dronesta, eli miehittämättömästä kuvauskopterista, olisi ehkä tässä tapauksessa hyötyä, mutta niitä ei ole saatavilla. Myöskään rajavartioston helikopteria ei oteta käyttöön. Joissakin tapauksissa moottoroidut varjoliitimet ovat osoittautuneet hyväksi avuksi ja niistä on jo muodostettu oma ryhmänsäkin vapepatoimintaan.
Sukeltajat laitetaan veteen vasta sitten, kun epäillään etsittävän hukkuneen. Etsintöjen alkuvaiheessa ei sukeltajia ole vielä ilmoittautunut tarpeeksi, jotta heitä voitaisiin veteen laittaa.
Yht’äkkiä kajahtaa vastarannalta koiran haukku. Koira on tehnyt jonkun henkilölöydön. Se on jo aiemmin ilmaissut löytäneensä t-paidan, jonka epäillään kuuluneen kadonneille. Nyt se löysi toisen henkilön rantavedestä elottomana.
Toisella rannalla etsintä jatkuu radiopuhelimesta kuuluvasta viestinnästä riippumatta. Toinen henkilö on vielä löytymättä.
Yksi maalla liikkuvista etsijöistä näkee liikettä sammaleisessa metsän pohjassa. Siellä itkee ja huutaa nainen shortseissa ja t-paidassa ilman kenkiä likomärkänä. Ryhmän johtaja ottaa pari etsijää mukaansa ja menee tutkimaan henkilön tilaa. Tätä palelee ja jalassa on avomurtuma. Ryhmän johtaja ilmoittaa puhelimitse asiasta vapepajohtajalle, joka tekee ilmoituksen löydöstä poliisille. Ryhmä toimii sen jälkeen saamiensa ohjeiden mukaan antaen ensiapua ja käärien henkilön avaruuslakanaan.
Kun löydetty henkilö on saatu paikalle saapuneeseen ambulanssiin, lähtee ryhmä ja melojat takaisin kokoontumispaikalle ilmoittautumaan. Etsintöjen pitkittyessä ensihuollon ryhmä on hankkinut leipää ja kahvia etsinnöiltä palaavien etsijöiden muonitukseen.
Tämä olisi voinut olla kertomus todellisesta etsinnästä. Nyt kyseessä oli kuitenkin Jyväskylän Ladun järjestämä rantaetsintäharjoitus, jossa samalla päästiin tutustumaan eri tavalla tapahtuviin etsintämuotoihin. Mukana oli Jyväskylän Ladun lisäksi vapepajohto, Melan Vilauttajat, Keski-Suomen pelastuskoirat, Sammakot, Suomen lentopelastusseura sekä SPR Jyväskylän ensihuolto- ja ensiapuryhmä.
Jyväskylän Ladun vapeparyhmä on toiminut jo vuodesta 2010. Ryhmässä on yli 100 jäsentä. Jyväskylän Ladun jäsenistö on aktiivisesti liikkuvaa ja retkeilevää, joten metsässä liikkumisen taidot ovat tuttuja jo ennestään. Ryhmään tulevalta ei vaadita mitään muuta kuin normaali peruskunto. Etsintöihin voi osallistua ilman koulutustakin, mutta etsinnän peruskurssi olisi hyvä käydä tai osallistua edes harjoituksiin ennen varsinaisia etsintöjä. Ryhmään kuuluakseen ei tarvitse olla Jyväskylän Ladun jäsen. Etsintöjä Keski-Suomessa on 10-20 vuosittain.
Teksti ja kuva: Miia Ahonen
Jos eksyt metsään
Etukäteen varustautuminen
Kun huomaat eksyneesi
Kun sinua etsitään