Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Anniina Iivarinen ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Vaikeuksia pelkäävät älkööt vaivautuko – osa I

Tuumat ja tuntumat: Vaikeuksia pelkäävät älkööt vaivautuko – osa I

ma 15. helmikuuta 2021 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

”Viikon kestävällä Hämeen tai Savon läpihiihdolla olisi ilmeisesti hyvät toteutumismahdollisuudet”, kerrottiin Latu ja Polku -lehden pääkirjoituksessa 3/1977. Samoihin aikoihin esiteltiin latuväelle Keski-Suomessa aloitettua maakuntavaellusten sarjaa, jossa ideoita oli poimittu Lapin vaelluksilta, Tahko Pihkalan esityksistä ja monista ulkoilureittisuunnitelmista sekä allekirjoittaneen Jyväskylän yliopistossa tekemästä pro gradu -tutkielmasta ”Retkeilyn mieli”.

Maakuntavaellukset levisivät nopeasti myös Pirkanmaalle, Pohjois-Karjalaan, Etelä-Savoon ja myöhemmin Etelä-Lappiin. Hiihtovaellusten rinnalla kehitystä tapahtui patikoinnin, pyöräilyn ja vesistöretkeilynkin saralla. Kaikissa näissä noin viikon tapahtumissa oli sama periaate: opastettu viikon retki merkityllä tai ennakkoon tiedustellulla reitillä, yöpymisvarusteiden kuljetus huoltoautossa, viihtyisät majoituspaikat esim. maalaistaloissa ja vaeltajat täysihoidossa.

Suurimmillaan tämä vaellustoiminta oli 1980-90 -lukujen vaihteessa, jolloin kaikkiaan jopa 35 vaellusta vuodessa toteutettiin Suomen Ladun järjestämänä Lapin eteläpuolella. Yhtenä organisaattorina toimi Tampereen ”toimistossa” Liisa Tyllilä. Hän raportoi vuonna 1987: ”Sata-Hämeen hiihtovaellukset ovat tärkeä osa alueen talvimatkailua, ja siksi alueen kunnat ovat aktiivisesti mukana tapahtumaa kehittämässä… tavoitteeksi se, että myös yksittäiset vaeltajat voisivat kulkea tätä reittiä.”

Vaellustoiminta oli suurelta osin talkoojoukon varassa. Kaikki oppaat olivat talkoolaisia ja jopa sopimusten teko majoitus- ja kahvipisteiden kanssa toimi ”päätalkoolaisen” ja oppaan Altti Luoman kautta. Altti maksoi noin kymmenen vuoden ajan kaikki vaellusten kulut omasta pussistaan ja teki kevään jälkeen tilityksen Suomen Ladulle, jolloin hän sai omansa pois. Muita Sata-Hämeen vaellusten kehittäjiä olivat mm. Martti Polvinen ja Väinö ”Väiski” Martikainen.

Altti Luoma oli Pirkanmaan vesipiirin päällikkö ja tunsi siksi hyvin kaikki kunnanjohtajat sekä kuntien teknisen puolen henkilöstön. Näin latujen teko ja monet reittikysymykset oli helppo ratkaista. Hän oli myös erinomainen opas ja markkinoija. Vaikka ei häntä voi mitenkään sanoa värikkääksi tai puheliaaksi oppaaksi, hän oli kaikkien vaeltajien mieleen. ”Altin omat vaellusryhmät täyttyivät ensimmäisenä”, kertoi Suomen Ladussa myyntityötä tehnyt Päivi Purola.

Vaellukset hiipuivat 1990-luvun puolivälissä kautta Suomen. Siihen vaikuttivat monet syyt. Muutama huono hiihtotalvi toi paljon pettymyksiä – erityisesti ulkomaalaisille hiihtäjille. Kunnat ryhtyivät säästämään latu-urien avaamisessa. Myös vaellusten ylläpidon ja markkinoinnin siirtäminen talkoojoukoilta matkatoimistoihin nosti kustannuksia siinä määrin, että vaellukset eivät enää käyneet kaupaksi.

Vaellusten merkittävyyttä suomalaisessa retkeilyssä pyrittiin nostamaan esittelemällä ulkoilureittejä myös valtakunnan tason päättäjille. Tämä oli yksi UKK-instituutin johtajan ja Suomen Ladun tulevan puheenjohtajan Ilkka Vuoren ajatus, kun ensi kertaa starttasimme kutsuvierasvaellukselle Vuokatista Nurmekseen vuonna 1989. Mukana olivat mm: eduskunnan puhemies, puolustusvoimien komentaja, muutama ministeri ja kansanedustaja, opetusministeriön virkamiehiä ja myös muiden valtakunnallisten liikuntajärjestöjen johtohenkilöitä. ”Minulle jäi muistikuva tien päässä olevista taloista, joista osassa oli laudat lyöty ristikkäin ovien ja ikkunoiden päälle, osassa paljon eri-ikäistä väkeä pienessä tilassa. Kyllä siinä Nälkämaan laulu tuli elävästi mieleen ja ounastavaa ymmärrystä syrjäseutujen ongelmille”, muisteli Ilkka 30 vuotta myöhemmin.  

Kun siellä ensimmäisessä yöpymispaikassa Vuokatin vaaran eteläpäässä nukuimme yhteismajoituksessa leveillä laverisängyillä ja emäntä oli lämmittänyt kämpän ainakin 30 asteeseen, totesi kenraali Jaakko Valtanen: ” Latuhan oli lähes kunnossa koko päivän, vaikka hikihän siinä tuli, kun lipsui. Tulikuumassa saunassakin hikoiltiin. Ja varsinkin nyt on tämä kämppä oikea pätsi. Mutta näille vaelluksille ei kannatakaan lähteä, jos pieniä vaikeuksia pelkää.” Kaikki sujui seuraavina päivinä hienosti, ja yhteishenki oli huipussaan sitten Bomban ravintolan päätösjuhlassa.

Kaikista yrityksistä huolimatta vaellustoiminta ei levinnyt pysyvästi Suomen ja erityisesti syrjäseutujen matkailua elvyttämään.

Tuomo Jantunen

Ladataan...