Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Tummia pilviä leiripäivien yllä

Tuumat ja tuntumat: Tummia pilviä leiripäivien yllä

ma 6. heinäkuuta 2020 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Suomen Ladun ensimmäiset leiripäivät järjestettiin Erkki Paavolan johdolla vuonna 1958 Kaunissaaressa. Kymin Latu sai mukaan 150 latulaista nauttimaan Suomenlahden hienoista merimaisemista ja mukavasta yhdessäolosta. Seuraavana vuonna osanottajamäärä kaksinkertaistui, kun järjestäjänä toimi Kuusaan Latu. Se oli loistava tulos: 10 % Suomen Ladun jäsenistä osallistui tapahtumaan. 

Vuonna 1972 ylitettiin Kouvolan Utin leiripäivillä 1000 osanottajan raja, ja Savonlinnan Tanhuvaarassa vuonna 1979 osallistujamäärä kipusi yli 2000 hengen. 1980-luvun lopulla päästiin jo 3000 hengen osanottajamäärään. Siis koko ajan suuri latulaisjoukko (n. 10 %) lähti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna tapahtumaan, jota yleisesti kutsuttiin latuväen voimannäytteeksi. 

Leiripäivät Latukartanossa vuonna 1986 antavat kuvan päivien monipuolisesta ohjelmasta ja toiminnan laajuudesta. Päiville osallistui 2640 leiriläistä. Heistä 306 osallistui vaelluskilpailuun, lentopalloa pelasi 675 henkilöä, kyykkää heitti 36 ja luontopolun kiersi 482 leiriläistä. Hienolle nurmikentälle oli pystytetty 623 telttaa, ja matkailuajoneuvoja oli parkkeerattu alueelle 66 ja linja-autoja 18 kpl. Tietysti kaikki alueen sisätilat olivat täynnä majoittujia.

Latuyhdistykset kisailivat erityisesti tämän toiminnan parhaimpina vuosina siitä, miltä seudulta väkeä saatiin suhteessa eniten ja kuinka sitten menestyttiin eri kisoissa. Leiripäivien väkimäärä lisääntyi siksi, että tapahtumaan saavuttiin vuosi vuoden jälkeen tapaamaan tuttuja ja nauttimaan leirielämästä. Tietysti parasta markkinointia oli Latu ja Polku -lehdessä olleet laajat ennakkojutut sekä tapahtuman jälkeen pitkät selostukset tuloslistoineen. Joka kerta leiripäivien päättäjäisissä julkistettiin aktiivisimmat leiriläiset. Voittajaksi julistettiin aina sama mies – Reijo Mauno Kuusankoskelta. Hän osallistui kaikille Suomen Ladun leiripäiville, eli viimeisillä leiripäivillä Enonkoskella 2012 tuli tulokseksi 55. osallistumiskerta!

Vielä 1990-luvulla päästiin useita kertoja 2500 osallistujamäärään, mutta sitten väkimäärä alkoi laskea. Tuli taivaalle tummia pilviä. Johtuiko se latulaisten ikääntymisestä? Vai koko Suomessa telttailun ja leiriytymisen vähenemisestä? Oliko syynä se, että lentopalloilijoilla ja suunnistajilla oli omia suurempia ja tasokkaampia tapahtumia? Miten mahtoi vaikuttaa Latu-lehdessä olleiden leiripäiväjuttujen väheneminen? Ja ainakin se, että siellä vedottiin monta kertaa, että alkoholin käyttö teltta-alueella häiritsee ja sitä pitäisi vähentää? Kyllähän ne monet ”sadeleiripäivät” vaikuttivat väen vähenemiseen… vai vaikuttivatko?

Mietimme asiaa leiripäiväveteraani Leo Saarisen (90 v.) kanssa, joka toimi kymmeniä vuosia Suomen Ladun leiripäivien valvojana ja kehittäjänä. Hän kantoi paljon huolta leiripäivien sisällöstä. Leo uskoi, että suurin syy leiripäivien laskukauteen oli siinä, että vähitellen Suomeen syntyi satoja kesätapahtumia juuri samana viikonloppuna. Ihmisille tuli valtaisasti vaihtoehtoja: ”Kun nuorilla latulaisilla ei ollut mitään leiripäiväperinteitä – kuten meillä oli – he jäivät viettämään kesäviikonloppua lähimaisemiin.” Toiseksi keskeiseksi tekijäksi Leo arveli sen, että järjestäjien kesken ei syntynyt suurta kisaa järjestämisoikeudesta. ”Tämä oli vain liian harvojen aktiivien innostus.” Olisiko pitänyt ottaa mallia Jukolan viestistä?

Oli Suomen Ladun suurta juhlaa viettää 50. leiripäivät järjestön omassa Lapin keskuksessa Kiilopäällä kesällä 2007. Sinne saatiin mukava lähes 1000 hengen leiriytymisjoukko ja tasokas ohjelma.

Minulla oli suuri kunnia mutta myös harmi olla järjestämässä jo eläkepäivinäni Suomen Ladun viimeiset (toistaiseksi) Leiripäivät Enonkosken pienessä kunnassa kesällä 2012. Silloin kaikki alueen talkoolaiset tekivät parhaansa, jotta osallistujat viihtyisivät monipuolisen ohjelman parissa. Tapahtuma onnistui. Kunnanjohtaja kysyi, voitaisiinko toistaa tämä tapahtuma joka kesä seuraavan 10 vuoden aikana… Kyllä, kyllä mutta mistä löytyisivät toteuttajat ja miten saataisiin mustat pilvet kaikkoamaan?

Tuomo Jantunen

Ladataan...