Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Salamaniskut Ylläskartanon tontille

Tuumat ja tuntumat: Salamaniskut Ylläskartanon tontille

ma 22. kesäkuuta 2020 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Tunturihiihtoviikot ovat olleet tärkeä osa Suomen Ladun historiaa. Ennen sotia ehdittiin järjestää yksi tunturikurssi. Sitten heti sotien jälkeen talvella 1946 tunturihiihdot alkoivat Ylläksen Äkäslompolossa ja laajenivat sieltä kaikkialle Lappiin. Majoituspaikkoja löytyi maalaistaloista ja myöhemmin tunturituvista mm. Keimiöllä, Ounaksella, Levillä, Aakenuksella, Pyhällä, Ailigaksella, Kilpisjärvellä, Hetassa ja Saariselällä.

Ensimmäisen kurssinjohtajan Esko Palmion raportti kertoo: ”Meitä oli täysi makuuvaunullinen eli 33 henkeä. Matka kesti lähes 2 vuorokautta. Puolen yön aikaan oltiin Äkäsjokisuussa. Tavarat laskettiin hevosen rekeen, ja koko joukko lähti suksilla 18 kilometrin taipaleelle kohti Äkäslompoloa. Matkan puolivälissä aamuyöstä juotiin Hannukaisissa oikeat kahvit, joita muualla Suomessa ei oltu nähty vuosikausiin. Majoitus oli Kentän talossa. Länsirajan läheisyydestä johtuen ruoka oli hyvää – suorastaan ruhtinaallista.”

Seuraavat 30 vuotta tukeuduttiin Äkäslompolossa porotiloihin, joiden majoituspaikat olivat hyvin alkeellisia. Kun kävin ensi kertaa vuonna 1977 tekemässä sopimusta seuraavaksi hiihtokaudeksi Rantalan ja Pikku-Tievan taloissa ja yritin nukkua vanhalla hetekalla, syntyi päätös: Suomen Ladun on löydettävä jäsenistölleen ajanmukaiset tilat. Alueeseen tutustumisen jälkeen löytyi hyvä vaihtoehto: se oli Ylläskartano, jonka Tornion matkailuyhdistys rakensi noin 15 vuotta aikaisemmin. Sen omisti silloin kauppaneuvos Veli Aine. Tornion kaupunginhotelli oli peruskorjannut päärakennuksen hyvään kuntoon. Suomen Latu oli jo joskus aikaisemmin vuokrannut tätä rakennusta tunturikurssejaan varten.

Kauppa syntyi kaikkiaan seitsemästä eri rakennuksesta, joista kolme - Weturi, rantasauna ja huoltorakennus - sijaitsivat tien ja Äkäsjoen välissä. Päärakennus, mökki, varasto ja sauna olivat Metsähallituksen vuokramaalla. Ensimmäiset lomalaiset – 50 henkeä - saapuivat helmikuussa 1980. Osa joutui majoittumaan kovalevyrakenteiseen Weturiin, mutta suurin lomalaisjoukko nautti Ylläskartanon viihtyisistä tiloista ja emäntä Tuulikki Pääkkölän pitopöydästä. Mukavat takkaillat jäivät lomalaisten mieleen. Weturin asukkailta saatiin paljon moitteita.

Metsähallituksen vuokrasopimus oli päättymässä 1980-luvun alkupuolella, mutta ajateltiin siihen saatavan jatkoaikaa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan kaikki tien alapuolella olevat rakennukset määrättiin purettaviksi. Aikaa saatiin kaksi vuotta. Metsähallitus laati koko Ylläskartanon alueelle uuden rantakaavan ja siinä Suomen Latu sai ikäänkuin korvaukseksi lisää maata ja sinne uutta rakennusoikeutta 1500 m2.

Sitten juhannuksen jälkeen kesken näiden kaikkien suunnitelmien vuonna 1982 Kolarin kunnan palopäällikkö soitti ja kertoi, että salama oli iskenyt ja polttanut maan tasalle Suomen Ladun rakennuksen sieltä tien alapuolelta. Minä jo ilahduin, että näin päästiin Weturista eroon… Mutta ei – näin ei tapahtunut, vaan salaman isku kohdistui viereiseen huoltorakennukseen, jonka kaikki puuvarastot paloivat iloisesti. Tietysti myös muutamat komeat männyt tuhoutuivat. Ja kuinka sattuikaan: tuo rakennus oli ainoa, johon emme olleet ottaneet mitään vakuutuksia. Näin Siperia – siis salama – meitä opetti.

Muutaman vuoden kuluttua huonokuntoinen Weturi ja hieno rantasauna purettiin ja myytiin polttopuuna eteenpäin. Ylätontille saatu extra-rakennusoikeus hyödynnettiin ja alueelle rakennettiin Honkarakenteen kanssa 22 komeaa, pyöröhirsistä lomaosaketta. Kysyntä oli niin hyvä, että kaikki osakkeet myytiin vuonna 1987 yhden Latu ja Polku -lehden pikku ilmoituksen perusteella. Tuloksena oli nykyaikaisen majoitustilan saaminen ja Ylläskartanon kaikkien lainojen pois maksaminen.

Tuomo Jantunen

Ladataan...