Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Nyt unohdamme karmeat marssikokemuksemme?

Tuumat ja tuntumat: Nyt unohdamme karmeat marssikokemuksemme?

ma 8. kesäkuuta 2020 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Lokakuun tummenevassa illassa vuonna 1967 lähdimme marssille Porvoosta kohti Helsingin lentokenttää. Tavoitteena oli päästä perille aamulla auringon noustessa. Matkaa oli 35 kilometriä ja aikaa käytössä noin 9 tuntia. Ei se siis ollut mikään mahdoton tehtävä 20-vuotiaalle ja kovakuntoiselle nuorukaiselle. Mutta kun mukana oli hevosvetoinen komppania aseistettuna ja täysin varustettuna – minulla täyspakkaus selässä ja ammuslaatikko sylissä, olikin suoritus vaativa. Meidän kadettikomppaniamme avulla haluttiin testata, voisiko ohjesäännön mukaan 100 hengen ryhmä selvitä keskitysmarssista kuten isämme sotien aikana. 

Tulos oli järkytys meille kaikille. Kyllä hevoset selvisivät matkasta, mutta suurin osa miehistä tuupertui ennen lentokentän metsää. Jalkaväkikomppanian rippeet raahautuivat perille pitäen kiinni hevoskärryn takalaidasta. Marssiksi sitä ei voinut sanoa.

Tämä pahin marssikokemukseni oli mielessäni sitten 30 vuotta myöhemmin, kun ryhdyimme suunnittelemaan yhdessä puolustusvoimien kanssa Kesäyön marssia. Tavoitteeksi asetettiin 60 km:n marssi, josta puolet iltayön tunteina ja puolet seuraavana päivänä. Tavoite oli jotakuinkin sama kuin Nijmegenin marssilla Hollannissa. Ja jos siellä kaikki 15 000 sotilasta selviytyivät neljänä päivänä peräkkäin tuosta 30 kilometristä, niin meille suomalaisille tuon pitäisi olla helppo juttu… Ja vieläpä laulaen perille, kuten Hollannissa kymmenet sotilasosastot tekivät. Mukaan saimme myös Reserviläisurheiluliiton ja Suomen Sotilasurheiluliiton. Vuosi oli Suomen Ladun 60-vuotisjuhlavuosi 1998.

Tähän uuteen tuotteeseen olivat meitä innostamassa niin aktiiviset Hollannin marssilla käyneet veteraanit kuten Ulf Sjölund, tamperelaiset kävelijät kuin Puolustusvoimien liikunnan kehittäjätkin. Kun saimme eversti Kalervo Sipistä asiantuntevan ja innostuneen puheenjohtajan tapahtumaamme, olimme valmiit ensimmäiseen marssiin Tuusulassa ja sen lähiympäristössä. Kalervon ohje oli: ” Marssi voisi olla miellyttävä kokemus, jos kunto on niin hyvä, että marssista selviytyy ilman ylivoimaisia ponnisteluja. On tärkeää oppia valmistautumaan marssille – jalkineita myöten.”

Eversti Sipi uskoi, että eri varuskunnista voisi tulla sotilasryhmiä, joille osallistuminen on jopa palkinto. Tietysti heidän pitää olla hyvin harjoitelleita ja jopa marssilauluja myöten. ”Voisiko varuskunnan aitaa saada näin matalammalle, kun sotilaat kävelevät samalla kävelyreitillä siviilien kanssa?”

Jo heti ensimmäinen Kesäyön marssi onnistui erinomaisesti. Osanottajia oli yli 1200 henkeä. Seuraavina vuosina jatkettiin Tuusulan suunnalla, mutta sitten paikkakuntaa on vaihdettu jopa vuosittain. Myös ohjelmaa on monipuolistettu. Jo toisena vuonna mukaan saatiin paljon musiikkia ja sotilasosastot kisailivat näytösluonteisesti marssien ja laulaen. ”Kaikki keinot pitää käyttää hyväksi, jotta suomalaiset – sotilaat ja siviilit - saadaan liikkumaan ja huolehtimaan kunnostaan”, oli ensimmäisen Kesäyön marssin johtajan viesti tuleville järjestäjille. Tervetuloa edelleen marssimaan kesäyönä tänäkin vuonna!

Tuomo Jantunen

Ladataan...