Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Anniina Iivarinen ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Näin sauvakävely alkoi...

Tuumat ja tuntumat: Näin sauvakävely alkoi...

ma 19. heinäkuuta 2021 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Sauvakävelyn isiksi ja äideiksi ovat monet ilmoittautuneet. On kuultu ja luettu huikeita tarinoita siitä, kuinka oli keksitty hyvä harjoitusmuoto jo 1950-60 -luvuilla ja sitten liikuttu sauvojen kanssa yksin ja yhdessä erilaisilla maastoreiteillä. Näistä tarinoista vakuuttavin on liikuntaneuvos Leena Jääskeläisen kuvaus sauvakävelyn opettamisesta yläasteen koululaisille 1980-luvulla, koska siitä on myös filmimateriaalia. Mutta silloinkin oli kyse ”hiihtoharjoittelusta ilman suksia”. Ei puhuttu kävelysauvoista mitään, koska niitä ei oltu keksitty vielä tuossa vaiheessa.

Totuus sauvakävelyn synnystä on se, että sana kävelysauva ja ilmaisu koko kansan sauvakävely ovat tulleet sanavarastoomme vasta 1990-luvun lopulla. Kävelysauva syntyi Exelin tuotepäällikkö Taisto Mannisen luomana kesäkuussa 1997, ja sen jälkeen alettiin puhua kaiken kansan sauvakävelystä. Siihen asti ”treenattiin suksisauvojen kanssa”, suoritettiin mäkiloikkia tai vaellettiin pitkiäkin matkoja sauvojen kanssa. Tavoitteena oli aina valmistautua talven hiihtoihin. Itselläni on muistikuva vuodelta 1966, jolloin Lappeenrannan Huhtiniemessä harjoittelimme Oltermannin viestiä varten ja treenasimme pururadalla ja mäkimontussa suksisauvojen kanssa. Valmentajana oli liikuntakasvatusupseeri Taisto Rintee.

Sitten 1980-90 -luvuilla oli monia yrityksiä saada sauvojen kanssa kävely myös kaiken kansan harjoitteeksi. Tähän turvauduttiin myös silloin, kun lunta ei ollut ja oli tavoitteena hiihtää ryhmän kanssa Tahko Pihkalan patsaan paljastustilaisuuteen tammikuussa 1988. Se oli tietämäni mukaan ensimmäinen ryhmäsauvavaellus. Leena Jääskeläinen käveli suksisauvojen kanssa maratonmatkan Tampereella syksyllä 1987 I Finlandia-kävelyssä. Tiedotusvälineet uutisoivat asian, mutta kansa ei ollut vielä valmis omaksumaan lajia.

Muistan myös Helsingin Ladun voittaneen eräässä ideakilpailussa 5000 markkaa, kun se järjesti vuonna 1993 suksisauvakävelyn kuntoilijoille Maunulan majan kentällä. Kuitenkin aina suksisauvat olivat apuna käveltäessä.

Keväällä 1997 päätimme tehdä Exelin kanssa sauvakävelyesitteen, jonka kuvaukset suoritettiin huhtikuussa Vierumäellä. Vielä silloinkaan ei puhuttu kävelysauvoista, vaan esite syntyi Suomen Urheiluopiston opiskelijoiden avustamana suksisauvojen avulla. Otetuista valokuvista voi päätellä, että sauvat olivat aivan liian pitkiä, vaikka ne olivatkin Taisto Mannisen paikalle tuomia. Mutta siitä alkoi nopea kehitystyö.

Jo kesäkuussa saimme uudet ja alkuperäiset kävelysauvat käyttöömme, joiden markkinointia teimme kaikissa mahdollisissa paikoissa. Erityisesti uudet sauvat olivat erinomainen syntymäpäivälahja. Muistan luovuttaneeni Exelin sauvat mm. Reumaliiton toiminnanjohtajalle 50-vuotislahjana kesäkuussa 1997. Olihan Reumaliitto ollut hyvin aktiivinen kävelykoulujen toteuttaja noina vuosina.

Kävelysauvat herättivät kiinnostusta, mutta mitään suurta kävelyinnostusta ei näyttänyt syntyvän, kunnes Helsingin Paloheinässä tapahtui ”sauvakansan nousu”. Sen taustalla oli Tunturikerho Kavtsin viettämä 25 v.-juhlapäivä elokuussa 1997. Menin tilaisuuteen ja vein lahjana tietysti uudet kävelysauvat. Samalla kysyin, lähtisivätkö tunturilatulaiset täällä pääkaupunkiseudulla järjestämään kanssani sauvailtoja. Monta kättä nousi ylös. Niinpä Anja Rönnbergin kanssa sovimme, että reilun viikon kuluttua tiistaina aloitamme sauvakävelyjen järjestämisen. Minä lupasin huolehtia sauvoista ja mehutarjoilusta sekä omenista, joita silloin kotipuutarhani oli täynnä. Laitoin maksullisen ilmoituksen Helsingin Sanomiin, mikä oli ainutlaatuista Suomen Ladun historiassa.

Jo heti ensimmäisellä kerralla kävelijöitä saapui 50 innokasta, joiden kanssa ensin harjoiteltiin, jumpattiin ja sitten käveltiin viiden kilometri lenkki. Maaliin tulon jälkeen kaikki osallistuivat kymmenen minuutin venyttelyyn. Kun seuraavana aamuna kerroin tämän sauvomisennätyksen Suomen Ladun toimistossa, oli hämmästys suuri, koska tätä ennen mihinkään sauvatapahtumaan ei ollut saapunut kuin korkeintaan kymmenen henkilöä. Mikä nyt oli syynä tähän suosioon? Se oli tietysti tuon uuden kävelysauvan esittely ja myös kävelytekniikan opetus.

Seuraavana tiistaina oli mukana jo 100 henkilöä ja tarvittiin lisää oppaita. Vaikka tämän jälkeen lisäsimme kävelyiltoja myös perjantaiksi ja sunnuntaiksi, väkimäärä vain kasvoi jopa 300 henkeen. Siihen vaikutti tietysti se, että joka ilta saimme vieraaksi tiedotusvälineitä. TV-ryhmiä ei tullut vain Suomesta vaan myös pohjoismaista ja Keski-Euroopasta. Kaikki sanomalehdet ja aikakauslehdet vierailivat illoissamme.

Paloheinässä jatkettiin talven tuloon saakka ja sitten taas seuraavana keväänä käveltiin ja sama vetäjäporukka on jatkanut vuodesta toiseen tähän päivään saakka. Jotta sauvakävely leviäisi kautta Suomen, tehtiin markkinointi- ja opetuskiertueita kaikissa maakunnissa. Palkinnoksi jaettiin vuonna 1998 ilmaiset Exelin sauvat kaikille sauvakävelyä järjestäville latuyhdistyksille. Niitä postitettiin yhteensä 100 yhdistykselle. Ensimmäinen ulkomaankiertue tehtiin syksyllä 1998 Ruotsiin ja Norjaan Björn Holmbergin kanssa, ja Tanskassa vierailtiin seuraavana keväänä.

Summa summarum: Sauvakävely ei lähtenyt liikkeelle suksisauvakävelyiden ansiosta eikä erinomaisen sauvakävelyesitteen perusteella. Se ei myöskään saanut väkeä liikkeelle eri yrityksissä tehtyjen promootioiden johdosta, vaan siinä tarvittiin paikalliset innostuneet ohjaajat eli tällä kertaa Tunturikerho Kavtsin oppaat. Ja toki itse laji oli sen verran kiinnostava sillä hetkellä, että tiedotus oli helppo suorittaa. Ehkäpä niillä minun omenoillanikin oli innostava vaikutus ensimmäisenä sauvasyksynä?!

Tuomo Jantunen

Ladataan...