Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Anniina Iivarinen ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Lumipainit päättyivät kylkiluiden murtumiin

Tuumat ja tuntumat: Lumipainit päättyivät kylkiluiden murtumiin

ma 1. helmikuuta 2021 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Varmaankin muistot lumisilta pihoilta ja lapsuusajan temmellyksistä innoittivat kehittelemään uusinta lajia ja tietysti SM-kilpailuja. Kyseessä oli lumipaini.

Kokeilimme pienen ulkoilijajoukon kesken painia pehmeässä, puolimetrisessä lumessa talvella 1988. Mukana ei ollut yhtään huippupainijaa eikä edes painimista harrastanutta. Siinä ne säännöt syntyivät kokeilujen, yritysten ja erehdysten kautta. Totesimme, että onpa kova laji.

”Lumimolski” oli halkaisijaltaan kuuden metrin alue, joka pehmennettiin ja rajattiin. Sillä alueella tuli pysyä. Säännöissä todettiin, että kiellettyjä ovat rumat puheet ja luonnottomat otteet kuten myös potkiminen, lyöminen ja väritön pukeutuminen. Jotta tasapuolisuus vallitsisi, hankittiin kaikille painijoille värikäs painiasu ja talvikengät – huopikkaat.

Tavoitteena oli saada vastustaja nurin, ja jokaisesta kaadosta sai yhden pisteen. Viiden kaadon jälkeen tuli voitto. Vaikka painiottelusta ei tullut pitkä, niin yhteensä neljän minuutin vääntäminen ja yrittäminen paksussa lumessa sai hengästymään ja lopulta nääntymään. Aina voittaja ratkesi. Tavoite sääntöjä muokatessa oli se, että ”mitään liikuntaa ei pidä ottaa liian vakavasti”. Otteluiden tuomareiksi valittiin kansainväliset paini- ja missituomarit kuten missikeisari Eino Makunen.

Tammikuussa 1989 kutsuttiin kaikki kiinnostuneet ja erityisesti Suomen Painiliiton väki Haikon Kartanon ”lumimolskille” kisailemaan ensimmäisissä Lumipainin SM-kilpailuissa. Paikalle saapui 50 lumipainijaa, joista nuorimmainen oli 9-vuotias ja vanhin 72-vuotias. Mukana oli yksinomaan miehiä. Porukka jaettiin sarjoihin ja kisailu Suomen mestaruudesta alkoi. Kun voittoa oli tavoittelemassa niin Pertti Ukkola, Jouko Salomäki, Jorma Niemi kuin Tuomo Karilakin, niin meillä harrastajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia voittaa mestaruutta.

Haikon Kartanon puiston ”lumimolski” oli kuitenkin jo parin ottelun jälkeen hyvin kova. Se vaikutti jopa ”jäämolskilta” siinä tilanteessa, kun Painiliiton ja Suomen Ladun toiminnanjohtajat asettuivat areenalle. Sitten tilanteessa 4-4 Arto Savolaisen käsivarsiheitto tuntui jo ilmalennon aikana melko rajulta. Kun rojahdin jäälle, kuului rusahdus ja kyljessä kipunoi. Siinä meni kaksi kylkiluuta… Irvistin ja nousin kiittelemään voittajaa.

Vielä kuitenkin seuraavanakin vuonna jatkoimme SM-Lumipaineja Porvoossa. Sitten petyimme jokavuotiseen huonoon lumitilanteeseen ja suureen vaaraan katkoa lisää kylkiluita. Näin siirryimme odottelemaan, jos vaikka Suomen Perinneurheiluliitto ottaisi tämän erikoisen hienon lajin omaan ohjelmistoonsa ja toteuttaisi kisat esimerkiksi Kainuun pehmeän lumisissa maisemissa.

Tuomo Jantunen

Ladataan...