Tilaa uutiset sähköpostiisi

Ajankohtaiset järjestöuutiset 11 kertaa vuodessa.

Uutishaku

Hae aihealueittain

Ota yhteyttä

Yhdistyspalveluiden ajankohtaiset uutiset ovat Suomen Ladun tuottamia. Uutisista vastaavat Johanna Yli-Opas ja Marianne Holmberg. Yhteydenotot ja palautteet:

yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi

Tuumat ja tuntumat: Huikeat rahoituskuviot Kilimanjaron reittihankkeessa (osa II)

Tuumat ja tuntumat: Huikeat rahoituskuviot Kilimanjaron reittihankkeessa (osa II)

ma 28. syyskuuta 2020 08.00.00

Tuumat ja tuntumat oli Suomen Ladun ex-toiminnanjohtaja Tuomo Jantusen palsta Latu ja Polku -lehdessä kesäkuusta 1989 tammikuuhun 2006. Näitä tietoiskuja tuli jäsenistön luettavaksi kaikkiaan 132 kpl. Nyt meillä on mahdollisuus lukea vielä sellaisia tarinoita, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Näitä on 52 kpl eli uusi historiallinen tarina joka toinen viikko kahden vuoden ajan.

Afrikan korkeimman vuoren huipulle on aina johtanut useita polkuja, joita seuraten ihmiset ovat päässeet nousemaan lähes 6 000 metrin korkeuteen. Vuonna 1997 Suomen Latu teki tilanteen kartoituksen erityisesti Marangun pääreitillä ja totesi selvityksessään Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolle, että reitin kunto ei ole ekologisesti kestävä, opasteet ovat heikkoja, reitti on monessa kohdassa vaarallinen kulkea ja jätehuolto ei toimi. Myös 250 paikallisen oppaan asumukset reitin varrella puuttuvat.

Mikäli korjaustoimenpiteitä saataisiin aikaan, voitaisiin noin 25 000 hengen vuotuinen kävijämäärää jopa kaksinkertaistaa. Se tietäisi samalla suuria tuloja kansallispuistolle ja sen ympärillä asuville tansanialaisille. Olihan kansallispuistoon tuleville retkeilijöille huomattavan suuri pääsy-, opastus- ja majoitusmaksu. Kilimanjaron kansallispuiston tuloilla rahoitettiin Tansaniassa maan kaikkien muidenkin luonnonsuojelualueiden hoitokulut.

Yhden vuoden pilottihanke päättyi, ja Suomen Latu haki rahoitusta rakentamiseen. Tavoitteena oli saada Kilimanjaron pääreitti hyvään kuntoon. Projektin vetäjäksi etsittiin henkilöä, joka rohkeasti tarttuisi haasteisiin ja ryhtyisi niissä vaikeissa olosuhteissa rakentamaan yli 30 kilometrin reittiä yhdessä lähikylistä palkattavien miesten kanssa. Tarvittiin todellista organisaattoria, rakennusmestaria ja vaeltamisen asiantuntijaa. Hänen olisi siedettävä ohutta ilmaakin, kun välillä pitäisi kulkea aina huipulle saakka - jalan.

Tähän työhön valittiin liikunnanopettaja Taisto Kuoppala Kiteeltä. Hänellä oli kokemusta työskentelystä Tansaniassa noin 10 vuotta aikaisemmin ”Sports for All” -projektissa – mutta toisenlaisissa maisemissa. Taisto muutti perheensä kanssa vuoren juurelle kolmen vuoden ajaksi, ja projekti lähti vauhdilla eteenpäin. Nyt ei enää vain suunniteltu. Nyt rakennettiin maailman parasta polkua. Ja pidettiin huolta oppaista.

Pääosa rahoituksesta tuli kehitysyhteistyövaroista, mutta noin puolet piti hankkia itse. Tärkeä osuus tuosta omarahoituksesta saatiin kansallispuiston budjetista. Olihan reitin kunnostaminen erityisesti kansallispuiston omissa intresseissä. Loppuosuus eli 15 % piti saada Suomen Ladun kerättyä. Tässä Kilimanjarolle järjestetyillä retkillä ja niiden maksuilla oli suurin merkitys. Vuosittain retkille osallistui 80-150 henkeä. Jokaisen osallistumismaksusta voitiin osoittaa noin 4 % Kilimanjaron reittihankkeeseen.

Oli myös monia muita rahoitusmuotoja, joista erikoisin oli kansallispuiston henkilöstön ja oppaiden varustaminen länsimaista ostetuilla retkeilytarvikkeilla. Kun teimme oman vaelluksemme syyskesällä 1999 yhdessä Lauri Jehkosen, Risto Vuolle-Apialan ja Markku Forstenin kanssa, yllätyimme, kuinka huonoissa varusteissa siellä reitillä kaikki paikalliset liikkuivat. Ehdotimme uusien nykyaikaisten varusteiden hankkimista Suomesta. Pitkien neuvotteluiden ja varustelistausten jälkeen hankimme kansallispuiston henkilöstölle alusvaatteista alkaen kaiken vaatetuksen sekä myös reput, vaellussauvat ja muut varusteet Lassin Retkiaitasta. Kansallispuisto sisällytti ne vuoden 2000 budjettiin ja keräsi summan Tansaniaan saapuvien Millenium-juhlavaellusten retkeilijöiltä.

Me pakkasimme kaikki tavarat suuriin kuljetuskontteihin ja lähetimme tavarat Kilimanjarolle lentorahtina. Kaikki sujuikin siihen saakka hyvin, kunnes tuli maksun aika. Kansallispuisto suostui maksamaan tavarat Tansanian dollareina käteisenä (noin 100 milj TAS) eikä Amerikan dollareina (100 000 USD) suoraan tilillemme. Taisto Kuoppalalla oli suuri vaiva ja riski ensiksi saada vaihdettua rahat ”oikeiksi” dollareiksi ja sitten kuljettaa ne rahavyössään ja laukussaan Suomeen. Unettomia öitä vietimme, koska tavarat oli jo maksettu myyjäfirmalle Suomessa, ja nyt piti saada rahavarat ja myyntivoitto Suomen Ladun käyttöön. Kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. 

Taisto saapui Helsinkiin laukku täynnä dollareita ja Suomen Pankki vaihtoi ne markoiksi, ja näin Suomen Ladun rahatilanne oli pelastettu. Muun muassa siinä summassa oli kaikki Suomen Ladun palkkarahat joulukuuta 1999 varten. Myös Kilimanjaro-hankkeen omarahoitusosuus saatiin taas Ulkoministeriön vaatimalle tasolle. 

Tuomo Jantunen

Ladataan...